Inhimillisiä tositarinoita Suomesta

”Äiti ja isä tinkivät jopa kodinkoneista, jotta pystyisin ajamaan nuorena”

07.03.2017

Katsomossa huomattiin heti, että Teemu oli nopea. Jo ensimmäisissä karting-kilpailuissa kuusivuotias seisoi palkintopallilla.
Teemu halusi ajaa hyvin. Moni muu lapsi leikki ja piti hauskaa radalla, mutta Teemu halusi voittaa. Hänen ensimmäinen muistikuvansa ratin takaa on sähköjeepistä, lasten leluautosta, jonka vaihdetta saattoi liikuttaa eteen ja taakse. Hän oli kolmevuotias.

Neljävuotiaana Teemu alkoi ajaa mikroautolla sukulaisten yksityistiellä Pornaisissa. Toinen vanhemmista meni tien toiseen päähän odottamaan, ja Teemu painoi toisessa päässä kaasua. ”Ei mikroauto juuri polkupyörää kovempaa kulkenut, mutta vauhdin hurma tuntui heti”, Teemu Suninen, 23, muistelee.

Äiti ja isä työskentelivät jokelalaisessa Jousiteos-yrityksessä, isä jousikoneasentajana ja äiti toimistotyöntekijänä. Kun isän pomo kertoi myyvänsä käytetyn karting-auton, Suniset päättivät ostaa sen. Poika pääsisi harrastamaan hiukan edullisemmin.
Isä oli huomannut jo, että Teemu oli lahjakas. Isä oli itsekin ajanut karting-autoja nuorena, ja hänen siskonsa oli tullut kartingin SM-kisoissa neljä kertaa neljänneksi.

Seitsemänvuotiaana Teemu kilpaili jo aktiivisesti. Kisapaikoilla muut lapset pelasivat jalkapalloa ja leikkivät, mutta Teemu keskittyi ajamiseen. Hän söi hyvin ja meni ajoissa nukkumaan.

Ensimmäiset vuodet perhe kiersi asuntoautolla viikonloppuisin paikallisissa kisoissa Hyvinkäällä, Riihimäellä, Keimolassa. Kymmenvuotiaana Teemu kilpaili jo kansallisella tasolla, ympäri Suomea. Harjoittelu muuttui tavoitteellisemmaksi. Siihen aikaan Teemu pelasi vielä sählyä, jääkiekkoa ja jalkapalloa kavereitten kanssa, mutta niissä lajeissa hän oli keskikastia. Moottoriurheilussa hän oli keskimääräistä parempi. Perhe päätti, että ajamiseen panostetaan. Ainoa huoli oli raha.

Karting-kilpa-ajaminen on kallista. Jo alakouluikäisen vuosikulut nousevat 15 000 euroon, SM-tasolla 40 000 euroon. Perheiden odotetaan maksavan, jos sponsoria tai tukijoita ei ole. Summaan sisältyvät ajokulut, matkakulut, yöpymiset, vakuutukset, lisenssit ja ratamaksut. Kymmenessä vuodessa karting-harrastus on kallistunut entisestään.

Suniset tiesivät, etteivät rahat palaudu takaisin, ellei Teemu saisi harrastuksesta ammattia. Senkin jälkeen pitäisi vielä saada hyvä sopimus autotehtaan kanssa. He tiesivät myös, että aina kun kuskin pitäisi nousta luokassa ylöspäin, ajajia karsiutuisi. Lopulta vain pyramidin huippu, parhaat kuskit, näkyisivät televisioruudussa. Silti Suniset päättivät laittaa vapaa-aikansa ja rahansa Teemun harrastukseen. Myös kolme vuotta nuorempi sisko kulki kisamatkoilla mukana.

”Meille muodostui hieno isä-poikasuhde, kun teimme kaiken yhdessä”

Kisoihin lähdettiin koko perheen voimin. Äiti hoiti ruokatalouden ja isä koulutti itsensä poikansa valmentajaksi ja mekaanikoksi. Karting-autojen mekaniikka on opeteltava erikseen, ja Teemun isä opiskeli. Hän opetti samalla Teemua. Näin perheen ei tarvinnut palkata omaa mekaanikkoa. ”Meille muodostui hieno isä-poikasuhde, kun teimme kaiken yhdessä”, Teemu sanoo. Hänelle ei tullut kapinavaihetta edes murrosiässä.

Vanhemmat laittoivat palkastaan kaiken liikenevän harrastukseen, yhteensä noin 10 000 euroa kauden aikana. ”He tekivät kaikkensa sen eteen, että voisin harrastaa. He sanoivat, että tehdään tämä sitten täysillä. Kaikissa arjen kuluissa säästettiin. Emme matkustelleet. Emme ostaneet edes kodinkoneita.”

Täysi-ikäiseksi saakka Teemu ja hänen perheensä keräsivät ajamiseen tarvittavat rahat itse. Viimeisenä rallivuotena, kun Teemu oli 19-vuotias, kulujen arveltiin nousevan 60 000 euroon kaudessa. Teemu otti yhteyttä ystäviin ja tuttuihin, jotka halusivat auttaa. Hänen piti tietää oma arvonsa, jotta hän saisi yhteistyösopimuksia. ”Tärkeintä oli menestyminen ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Ilman niitä en olisi alkanut kerätä rahoja enkä myöskään olisi saanut niitä.”

Vain kerran Teemu nosti kädet pystyyn. Syksyllä 2010 Redbullin junioriohjelma loppui, ja Teemua väläyteltiin formula-autoradalle. Bujetti olisi ollut satojatuhansia euroa. ”Silloin totesin, etten kykene keräämään sellaisia summia.”

Kaksi vuotta sitten, kun Teemu oli lopettelemassa armeijaa Santahaminan urheilujoukoissa, ajamisesta tuli hänelle ammatti.
”Tuli helpotuksen tunne. Vanhemmilta vapautui paine ja huoli.”

Vanhemmat saattoivat siirtyä seuraamaan poikansa ajamista ja menestystä television ja internetin ääreen. Siitä lähtien muut keräisivät rahat ja hoitaisivat kaikki ajamiseen liittyvät asiat. He olivat saaneet parhaan palkinnon: poika oli saanut ammatin. He lakkasivat huolehtimasta eivätkä enää ohjeistaneet Teemua ennen kisaa tai sen jälkeen. Ympärillä on nyt liuta ammattilaisia, jotka asettavat tavoitteet. Pari kertaa vuodessa vanhemmat tulevat paikan päälle katsomaan kisoja. ”Nyt he voivat yhdistää kisoihin lomamatkan”, Teemu sanoo ja hymyilee.

Viime vuonna Teemu nousi WRC 2-rallissa MM-hopeamitalistiksi. Tänä vuonna hän matkustaa M-Sportin tehdaskuljettajana lähes kaksisataa päivää kisoissa. Hän tavoittelee WRC 2 –luokan maailmanmestaruutta ajokkinaan M-Sportin Ford Fiesta R5.  Tänä vuonna hän saa tilaisuuden ajaa myös M-Sportin Ford Fiesta WRC –autoa ainakin Puolan ja Suomen MM-ralleissa. “Siitä olen kiitollinen.”

Jonakin päivänä Teemu haluaa tehdä omalle tai jonkun toisen lapselle saman, minkä hänen vanhempansa ovat tehneet hänelle.
”Haluan auttaa muita eteenpäin.” Teemu on vastikään muuttanut omaan asuntoon Helsingin Tammistoon. Välillä puhelimeen tulee tekstiviestillä kuva ruoka-annoksesta. Äiti siellä kysyy, kelpaisiko ruoka.

 

Lue SDP:n ratkaisu nuorisotyöttömyyteen>